Arki on elämän juhlaa

Kun olin tajunnut oman haluni alkaa taas kirjoittamaan, aloin miettiä, että mistäköhän sitä sitten kirjoittaisi. Olen aikoinaan yrittänyt kerran pitää elämänmuutokseen perustuvaa blogia, mutta se kuolla kupsahti melko tehokkaasti, sillä en jaksanut joka kirjoituskerta kirjoittaa niitä täsmälleen samoja asioita. Kun en kuitenkaan ole mikään erityinen kokkaaja, joka jaksaisi päivän ruuista kirjoittaa. Eikä Julia&Julie-tyyppinenkään ratkaisu toimisi, koska kokisin kuitenkin jossain vaiheessa teeman vain ahdistavaksi velvoitteeksi, joka varmasti kuolisi ajan mittaan pois. En myöskään ole mikään himourheilija, jolla olisi paljon kerrottavaa liikunnasta tai omista treeneistään.

Liikunnasta tuli sitten mieleen, että mites harrastuksista? Harrastan tanssia, roolipelejä sekä aika-ajoin käsitöitä, mutta en yhdestäkään ole niin erikoistunut, että pystyisin niistä pitämään erillistä blogia. En usko että kovinkaan montaa kiinnostaisi lukea viikottain kertomusta siitä, minkälaisia askelkuvioita tai koreografioita on tullut illan aikana opittua, varsinkin kun painopiste alkaa keväisin olla hyvin vahvasti samojen tanssien kertaamisessa. Käsitöitä tulee tehtyä todella harvoin, etten niistäkään nyt osaa suoraan mitään blogia pitää. Kirjoistakin pidän, mutta kirjablogi kupsahtaisi alta aika yksikön, koska saan luettua ehkä kaksi kokonaista kirjaa vuoden aikana.

Myös ajatus valokuvablogista alkoi kiinnostaa. En ymmärrä kovinkaan paljoa kuvien taustalla olevasta tekniikasta eli kameroista, enkä liiemmin kuvien käsittelystäkään. Käytän Ragan kameraa kyllä aina sillon tällön ja mielestäni olen saanut otettua oikein onnistuneitakin kuvia, mutta itse en ole kamerassa tehnyt muuta kuin tarkentanut ja laukaissut. Eli eipä taida niistäkään olla paljoa kerrottavaa.

Entäpäs musiikki? Oma musiikkimakuni on laaja, joten varmasti tulee paljon erilaisia toimivia biisejä eteen? No eipä kyllä olisi sekään oma juttuni. Olen niin sanottu radiokuuntelija, eli kuuntelen usein sitä musiikkia, joka tipahtaa jostain muualta eteeni, enkä osaa olla kovinkaan varhainen omaksuja, joka etsisi erityyppistä ja uutta musiikkia ensimmäisten joukossa.

Mistään tapahtumastakaan en suoraan osaa kirjoittaa. Häistämme on jo olemassa blogi, ja sen olen saanut toimimaan, mutta ei ole tulossa mitään yhtä ja massiivista asiaa, mitä varten tulisi hoidettua järjestelyitä. Jäljelle jäi sitten oma arki. Harvinaisen tylsä ja epäseksikäs aihe, mutta siitähän minä parhaiten osaan kirjoittaa.

Oma arkinen arkemme ei ole kovinkaan kummoista. Teen itse töitä samalla kun viimeistelen opintojani ja Raga tekee myös omaa lopputyötään ja on aktiivisesti mukana järjestötoiminnassa. Olemme molemmat tekniikan alan opiskelijoita, mutta koen itseni olevan kyllä monella tapaa hyvin "epäteekkari", vaikka tunnistankin omat insinöörimäiset maneerini. Raga on paljon teknisempi ja jos jokin härveli meillä kotona hajoaa, kyllä minä sen kiikutan Ragan käsiin, enkä ala itse sitä korjaamaan.

Sosiaalisempi arkemme ei sekään tuo kovin kummoisia draaman aiheita. Me emme juuri koskaan riitele, ja riidellessämmekin yleensä toinen mököttää ja toinen yrittää ymmärtää mitä tuli tehtyä väärin. Meillä eivät siis tavarat lentele, ovet eivät pauku eikä kumpikaan joudu sohvalle yöksi riitelyn vuoksi. Kaverisuhteemme eivät ole räiskyvää juhlintaa ja suurta draamaa. Kuulostamme kyllä harvinaisen harmailta ja tylsiltä näin kirjallisesti sitä napuettaessa.

Tämä on kuitenkin sitä elämää mitä minä elän. Ja tästä elämästä minä pidän. Joskus nuorempana koin olevani joissain asioissa erityisen hyvä, mutta enää en näe omaavani mitään erityistä huippulahjakkuutta. Tosin en myöskään koe olevani erityisen huono - ainakaan missään mitä tarvitsisin jokapäiväisessä elämässäni. Tämän 'tasapäistymisen' huomaaminen oli aikoinaan minulle tosi valtaisan suuri juttu. Saatoin aivan ahdistua siitä, kun ajattelin, että enhän minä loista missään asiassa.

Vaikka usein sanotaankin, että ei pidä verrata itseään liiaksi muihin, niin totta kai vertasin itseäni aina kavereihin. Joku oli todella hyvä musiikissa, toinen matkusti paljon ja kolmannella oli valtaisa seurapiiri ja erilaisia bilekutsuja jonossa. Käännekohta tapahtui kuitenkin kun aloin konkreettisemmin miettiä, että haluaisinko minä vaihtaa oman elämäni heidän kanssa päittäin. En halunnut. Minähän olen osittain kotihiiri ihan vain ja ainoastaan siitä syystä, että pidän siitä. En halunnut lähteä kaikkiin kissanristiäisiin, joita varsinkin opiskeluaikana alkoi tulla todella reippaasti. En välttämättä omannut kaupungin laajinta ystäväpiiriä tai facebookssa minulla oli kontakteja vähemmän kuin muilla. Minulla on kuitenkin 6 ystävää, joiden kanssa saatamme tavata vain kerran tai kaksi vuodessa, mutta olemme silti aina yhtä läheisiä tavatessamme.

Ja minulla on Raga. Mies jonka tapasin muutettuani opiskelemaan. Sekoitin hänet aluksi hyvin pitkään toiseen koulumme opiskelijaan, mutta jossain vaiheessa aloin erottaa heidät toisistaan. Sittemmin saatoimme vaihtaa sanan tai pari ja tiesimme jo toisemme. Asiassa ei kuitenkaan tapahtunut todella, todella pitkään aikaan mitään, kunnes yksi kaverini kerran kysyi, että mitäs meillä kahdella oikein on menossa. En ymmärtänyt yhtään mistä on kyse. Sinä iltana kotona aloin miettiä kaikkia vajaan vuoden aikana olleita tapahtumia ja silmäni aukesivat aivan eri tavalla - ja vielä täysin ilman ulkopuolista painetta. Minut siis ystävällisesti ohjastettiin huomaamaan jotain, minkä muut näkivät, mutta joille itse olin sokea. En siis voi sanoa että suhteessamme oli rakkautta ensi silmäyksellä. Siinä oli hyvin pitkä ja rauhallinen alku, mutta kun Raga sai suojamuurini portin auki, en koskaan ollut tuntenut oloani yhtä kotoisaksi, turvalliseksi ja aidommaksi sitten oman perheeni jälkeen.

Näistä lähtökohdista minä kirjoitan. Olen siis yllättävän tavallinen nuori nainen, joka haluaa kirjoittaa lähinnä kirjoittamisen vuoksi. Minulla ei ole suurta sanomaa, jonka haluan muille välittää. Minä en näe elämässäni sellaista vääryyttä, jonka olisi pakko saada korjattua kirjoittamalla. Minulla ei ole yhtä niin toimivaa ja hauskaa ideaa, että haluan muiden näkevän tuotokseni. Minä haluan pohtia asioita ja kirjoittaa niitä alas. :)

-Lenore